RIKOS (CMore)
Normaalisti en televisiota juuri katso, mitä nyt YLEn pääuutislähetyksen ja ajankohtaiset. Viimeksi kuluneen runsaan viikon aikana katselutunteja on kertynyt runsaasti. Suoratoiston puolelta tosin. Niin paljon olen tuijotellut ja ilmeisesti korvatkin ovat olleet hörössä, että tanskan kieli on alkanut tuntua luontevalta. Se on paljon se.
Facebookin hyviä puolia ovat erilaiset ryhmät. Niihin voi liittyä ja niistä voi poistua, kun siltä tuntuu. Paras tai ainakin eniten seuraamani ryhmä on Dekkariryhmä. Siellä ei riidellä ja siellä on hurjaa asiantuntemusta. Dekkariryhmästä löytyi tanskalaissarja Rikos. Joku kehui sitä, ja muut säestivät. Päätin siis tutustua sarjaan, kun sattuu olemaan CMore tilattuna. Nordic Noiria parhaimmillaan, huomasin pian.
Pakostakin Rikosta seuratessa tulee mieleen ruotsalais-tanskalainen Silta-sarja. Olen sitä mieltä, että Rikos on jopa parempi. Kummassakin päähenkilö on naispoliisi. Rikoksen Sarah Lund on henkilönä huomattavasti uskottavampi kuin Sillan Saga, ainakin Sillan parin viimeisen tuotantokauden aikana.
Rikos etenee sarjana eri tasoina. On poliisityön taso, uhrin omaisten taso ja vielä poliittisen päätöksenteon eli kähminnän taso. Nämä tasot vielä kietoutuvat toisiinsa, tietenkin. Luultavasti koukutuin ensimmäisen tuotantokauden (jolla oli kestoa peräti 20 jakson verran) tuijottamiseen juuri tuon uhrin perheen takia. Nythän on telkkarissa menossa sarja, jossa seurataan väkivaltaisen kuoleman merkitystä uhrin läheisille. Sitä en ole seurannut, joten siitä en puhu mitään.
Rikos-sarjan ehdoton päähenkilö Sarah Lund on mielenkiintoinen tapaus, mutta uskottavuuden rajoissa. Äly pelaa, on rohkeutta ja heittäytymistä työn tiimellykseen. Sosiaalisten suhteiden puolella on vaikeuksia, lievästi sanoen. Sarah on mahdoton äiti, tytär, kumppani, työkaverikin. Jotenkin hänen työparikseen valikoituu tosi komeita miehiä, sillai kovalla tavalla komeita. Heitä alkaa käydä sääliksi. Sarah jyrää, ja miehinen itsetunto on kovilla. Sarah myös ottaa ja jättää, mikä harmittaa kumpaakin osapuolta, tosin eri syistä. Sarah ei juuri vaatteilla koreile. Hänellä on kaksi, myöhemmin kolmaskin, villapaitaa, mutta farkkujen määrää en osaa sanoa. Jokaisen tuotantokauden aikana kannattaa jännittää myös sitä, missä jaksossa Sarah tällä kertaa hymyilee. Enkä liioittele tässä paljon.
Sarja etenee vauhdilla, kuolleita (hmmmm) kohtia ei juuri ole. Seuraaminen on silti helppoa. Minä tosin katsoin kaikki kolme tuotantokautta viikossa, joten pysyin hyvin kärryillä. Alkuun poliittisen valtataistelun tason seuraaminen oli vaikeinta, olisi vain toivonut näkevänsä taas Sarah´n vauhdissa, mutta kaikkien kolmen tuotantokauden osalta kähmintään pääsi nopeasti mukaan, eikä sekään tuntunut tylsältä.
Vaikenen kuin muuri siitä, millaisia rikoksia selvitetään ja kuinka se onnistuu. En halua pilata mahdollisilta innostujilta katselunautintoa. CMorenkin käsittääkseni saa ilmaiseksi joksikin aikaa tutustumista varten. Minä sain Telialta kolme kuukautta ilmaiseksi. Lähdin liikkeelle suomalaisesta Sunnuntailounaasta, jolle nauroin niin, että leuat olivat taas mennä sijoiltaan. En ole oikein selvillä, esitetäänkö sitä ihan telkkarin puolellakin, mutta jos tykkää huonosta huumorista, niin kuin minä, kannattaa ehdottomasti katsoa. CMorella menee myös monen suomalaisen dekkarinlukijan suosikki, Leena Lehtolaisen Maria Kallio. Katsoin ensimmäisen jakson. Se oli törkeän huono. Toista jaksoa en enää uskaltanut katsoa. Sarjaa ei pelasta edes Maria Kalliota esittävä Elena Leeve. Ihan teki pahaa katsoa, miten lammasmaisesti hymyillen Maria Kallio katselee tulevaa aviomiestään, jossa ei kyllä kirjoissakaan oikein veri virtaa. Niin, ja tämäkin teos on kuulemma Nordic Noiria!