Wakensteden siunaus

Indrek Hargla, Apteekkari Melchior -sarja 

 

                                        

                                                           Sarjan viimeisin teos. (Kuva: Into)

    On kirjasarjoja, jotka on syytä lukea ilmestymisjärjestyksessä. On kirjasarjoja, joiden kanssa ei ole niin väliä. Melchior Wakenstedestä kertovat kirjat kannattaa aloittaa alusta.

    Kirjailija Indrek Harglan päähenkilö Melchior Wakenstede asuu Tallinnassa, mutta puhuu saksan kieltä, niin kuin kaikki, jotka 1400-luvun alkupuolen Liivinmaalla ovat jotakin. Saksalainen ritarikunta hallitsee Toompealla. Kaupunki elää omaa elämäänsä. Maarahvas raataa saksalaisten kartanonherrojen alaisuudessa. Melchior on tullut Tallinnaan Lyypekistä isänsä kanssa. Isä teki elämäntyönsä apteekkarina, Melchior oppi ensin kaiken sen, minkä isä pystyi vuosien kuluessa opettamaan. Tämä ei kuitenkaan vielä oikeuttanut toimimaan apteekkarina, vaan Melchiorin oli palveltava kisällinä muualla, kunnes sai apteekkioikeudet, niin kuin nykyään sanottaisiin. Sarjan ensimmäisissä kirjoissa Melchior haaveilee raadinapteekin oikeuksien saamisesta, on naimissa ja hänellä on vaimonsa Keterlynin kanssa kaksi lasta, poika Melchior ja tytär Agatha.

    Rupesin itse lukemaan Melchioreja satunnaisessa järjestyksessä, ja se oli virhe. Mitä pidemmälle Hargla etenee sarjassaan, sitä tärkeämpää on noudattaa julkaisujärjestystä. Muuten voi lukijalla olla ihmettelemistä. Melchiorin ja hänen perheenjäsentensä tie ei ole suora ja sileä, vaan mutkainen, ryteikköinen, ja kohtalo saattaa kaapata saaliinsa tieltä ja heittää uhrinsa uusille poluille.

    Melchior on aikansa lapsi. Hän ei voi ymmärtää, että joku ei usko Jumalaan. Katolinen kirkko on universaali ja kitkee pois ruumiistaan hereetikot. Aatelisten seurassa Melchioria hykerryttää saamansa huomio. Apteekkarin ammattitaito koostuu kokemuksesta, vanhoista resepteistä, kokeiluista, yrttien tuntemisesta. Oikeata annostusta haettaessa lähiseudun koirat ja kissat tuppaavat häviämään. Pyövelin kanssa Melchiorilla on asemansa ja ammattinsa takia sopimus. Hän pääsee leikkelemään teloitettujen ruumiita ja napsimaan mukaansa lääkkeissä tarvittavia sisäelimiä. Magia, taikuus ja haparoiva lääkintätaito kohtaavat apteekkarin rohdoissa. Jos on kiinnostunut vanhasta lääkinnästä ja lääkeyrteistä, Melchiorin toimet kiinnostavat varmasti.

    Melchior on älykäs, ja hän tuntee ihmisen mielen. Jotenkin hän on juohtunut ratkaisemaan murhia. Näin kirjasarjaa voi nimittää dekkarisarjaksi. Viimeistä, Pilatuksen evankeliumia, lukiessani tosin ajattelin, ettei dekkarijuoni enää juuri kiinnostanut. Melchior kulkee jututtamassa kaupunkilaisia ja vakituisia tietäjiään olutkapakoissa tai tarjoaa erinomaista apteekkisnapsiaan ja konvehtejaan. Näin kielenkannat irtoavat, ja joku sanoo yhtä, toinen toista. Järjen lisäksi Melchiorilla on apunaan vahva intuitio. Usein unessa, kuin usvan takaa, alkaa liikahdella kuvia, jotka päiväjärki yhdistelee tietojen kanssa ongelman ratkaisuksi.

    Melchiorilla on ikeenään salaperäinen tauti, jota kutsutaan Wakenstedein kiroukseksi. Sairaus ilmenee kohtauksittain, jotka saavat aikaan hirvittäviä pääkipuja ja harhanäkyjä. Välttääkseen kohtauksen Melchior saattaa syöksyä päin kivimuuria, jotta menettäisi tajuntansa.

    Nimesin tämän tarinan Wakensteden siunaukseksi. Se koostuu monista osasista, jotka Indrek Hargla taitavasti punoo yhteen. Historian ystävänä nautin Hansa-liiton läsnäolosta kirjoissa. Tallinna on hansakaupunki ja läheisissä suhteissa muiden hansakaupunkien kanssa. Talvella Tallinnan satama on suljettu, mutta muuten laivat tulevat ja menevät, joutuvat välillä vitaaliveljien eli merirosvojen hyökkäysten ja ryöstelyn kohteiksi. Melchior ostaa apteekkiinsa rohtoja ja tarvikkeita varsinkin Lyypekistä. Kisällit vaeltavat kauaskin taitavien mestarien oppiin. Posti kulkee. Hargla ei saarnaa eikä sorru kuvauksissa luetteloihin, vaan varsinkin näkö- ja hajuaistiin! turvautuen loihtii keskiaikaisen Tallinnan tapahtumat kuviksi lukijan aivoihin. Kaupungissa käynyt yrittää muistella katujen nimiä, toreja, ja tietenkin pitää googlettaa Raadinapteekki.

    Jaa-a. Uskaltaisinkohan verrata Harglan Melchioria Waltarin Mikael Karvajalkaan. Hargla on synnynnäinen kertoja. Lukijan mielenkiinto pysyy yllä rajuilla juonenkäänteillä. Wakenstedein mystinen kirous ja Melchiorin vahva intuitio tuovat kerrontaan uuden ulottuvuuden. Huumori on joskus rivienvälistä ja itkettävän kitkerää, joskus elämäniloista ja valloittavaa. Melchior tuntee syvästi. Hän rakastaa ja kärsii.

    Melchior Wakenstede on ihminen, jonka haluaisin tuntea myös elävässä elämässä.