LÄHIHISTORIAN PIKAKURSSI. Laaja oppimäärä.
Luin siis Michelle Obaman muistelmat melkoisen innostuksen vallassa, mistä täälläkin kerroin. Jo Michellen opusta lukiessani huomasin, että herra Obaman asiat jäivät aika lailla syrjään ja hyvästä syystä, olihan Barackin muistelmakirja tulossa myöhemmin. Kummallakin on ollut melkoinen liuta avustajia mukana työn eri vaiheissa. Päähenkilöiden oma ääni kuitenkin kuuluu selkeästi tai ainakin luulen niin. Joskus olin huomaavinani jonkin liitoskohdan. Mr. Obama käyttää epävirallisia nimiä lähimmistä avustajistaan, ja sitten tyyli saattaa vaihtua virallisempaan tietyssä jaksossa. Yhden suomentajan mokan löysin suureksi tyydytyksekseni. Tekstissä puhutaan poliitikosta, joka on intiaani. Olin niin utelias, että googletin. Kysymyksessä on amerikanintialainen. Obama tuskin olisi tehnyt moista mokaa, niin tarkka hän on eritaustaisten amerikkalaisten korrekteista nimityksistä.
Tarkistin, että presidentin muistelmien ensimmäisessä osassa on 870 sivua ja se painaa kilon. Minä lainasin kirjan e-kirjana ja luin puhelimeltani. Ei siis tullut rasitusvammoja ranteisiin tai sormiin. Suomentajia on kolme kappaletta. Kirja on siis haluttu Suomenkin markkinoille nopeasti.
Obama kirjoittaa taustastaan, lapsuudestaan ja nuoruudestaan aika viitteellisesti. Tämä selittynee sillä, että hän on jo aiemmin kirjoittanut näistä asioista.
Olin tyytyväinen lukemaani siinäkin suhteessa, että kirja - molemmat Obamat - kertovat niin paljon nyky-Amerikasta, josta en ole paljon tiennyt. Sen huomasin vasta lukiessani. Obama hurrattiin presidentiksi tavattoman suurin odotuksin, niin Yhdysvalloissa kuin meillä täällä Suomessakin. Tsekin entinen presidentti Havel oli varoittanut häntä. Suureet toiveet muuttuvat helposti pettymykseksi ja kritiikiksi. Obama olikin jo joutunut kokemaan, ettei vaali-illan hurmio kauaksi kantanut. Uuden hallinnon kokoaminen alkoi heti. Maa oli syöksynyt 2008 talouskriisiin, kun asuntojen rahoitusmarkkinat romahtivat. Lehman Brothers -pankki kaatui. Tarvittiin isoja toimenpiteitä, eikä senaatin enemmistö ollut suuri. Parin vuoden kuluttua välivaaleissa demokraatit kärsivätkin murskatappion. Hallitseminen oli entistä vaikeampaa. Teekutsuliike oli...teekutsuliike! Kaiken aikaa lukiessani jossain aivojeni poimuissa kummitteli Donald Trumpin hahmo. Varsinaisesti hän ilmestyy teoksen henkilögalleriaan loppupuolella, vuoden 2011 tienoilla.
Kirja on erittäin perusteellinen. Alussa oli vähällä, etten ruvennut harppomaan. Sitten tajusin, että tässähän on mainio tilaisuus lähihistorian kertaamiseen. Vuoden 2008 talouskriisistä siis lähdetään liikkeelle. Kriisit normaalien työtehtävien rinnalla seuraavat toisiaan, niitä hoidetaan lomittain, peräkkäin, pitkittäin ja poikittain. Työttömyys lisääntyy. Autoteollisuus huutaa apua. Valtaisan terveydenhoitouudistuksen (Obamacaren nimen saaneen) toteuttamisen vaikeudelle vetää vertoja kai ainoastaan Suomen sote. Irakin sota, Afganistanin sota, Meksikonlahden öljytuho, välivaalien katastrofi, valtiovierailut, hankalat eurooppalaiset, maailma, joka odotti Yhdysvaltain presidentin ratkaisevan ongelmat missä niitä ikinä sattuikin, haavoittuneiden sotilaiden kohtaaminen sotilassairaalassa, sammakoita suustaan päästelevät kenraalit ja papit, Fox News, muu media, turvatoimet, merirosvot Somalian rannikolla, Israel ja palestiinalaiset, yleensä ihmisoikeudet liittolaismaissa ja ei-liittolaisismaissa, ilmastonmuutos, syrjintä, arabikevät ja lopuksi Osama bin-Ladenin löytäminen ja "eliminoiminen". Ei ole kivaa presidentinkään antaa hyökkäyskäskyjä tai tappokäskyjä. Koko ajan on mukana pelko, että tyttäret kasvavat aikuisiksi niin, ettei isä edes huomaa sitä. Ja nämä mainitsemani ovat vain niitä ongelmia, joita osaan kirjata ulkomuistista, sikin sokin kirjattuina.
Obaman muistelmat koostuvat tiukasta asiasta. Sopivin väliajoin, kuitenkin, suodaan lukijalle suvantopaikkoja. Niitä ovat perheen elämä, johtoporukan keskinäinen vitsailu, henkilökuvaukset ja erityisesti ulkomaanvierailujen muistot. Obama kuvailee hersyvästi esimerkiksi Euroopan johtavia poliitikkoja. Angela Merkeliä hän arvostaa eniten. Merkel oli kuulemma suhtautunut Obamaan etukäteen varovaisesti, koska tämä oli hyvä puhuja. Niin se tausta vaikuttaa! Sarkozy, Ranskan silloinen presidentti, saa osakseen vinon hymyn. Merkel kuitenkin osasi pitää kukkoilevan ja omasta sekä Ranskan arvosta tarkan ja impulsiivisen poliitikon aisoissa. Gordon Brown ei oikein vaikuttanut, mutta kuningatar Elisabet saa ansaitsemansa arvostuksen. Samoin vaikuttivat Japanin keisari ja keisarinna. Obama kertoo kumartaneensa heille. Ja siitäkös kotona Valloissa nousi meteli. Venäjällä oli Medvedev presidenttinä ja Putin pääministerinä. Obama ja Medvedev pystyivät keskustelemaan, arvostivatkin toisiaan ja tuloksia syntyi. Putin odotti toista tulemistaan ja veteli naruista taustalla.
Kirjassa on kaskunomainen kohtaus, jonka tässä siteeraan sanasta sanaan. Lainsäädäntöjohtaja Schiliro sanoo Obamacaren lainsäädännön koukeroissa:
"Luulenpa, että kysymys teille, herra presidentti, kuuluu: oletteko onnenpekka?"
Katsoin häntä ja hymyilin: "Missä me olemme, Phil?
Phil epäröi ja mietti, oliko se kompakysymys: "Virkahuoneessanne?"
"Ja mikä on nimeni?"
"Barack Obama."
Hymyilin. "Barack Hussein Obama. Ja olen kanssasi presidentin virkahuoneessa. Broidi, olen aina onnenpekka."
Barack Hussein Obama oli kenialaisen isän ja kansasilaisen äidin poika, jolla isäänsä ei ollut yhteyttä. Hän syntyi Havaijilla, kävi koulua ensin Indonesiassa, kunnes palasi Havaijille jatkamaan koulunkäyntiä isovanhempiensa luona. Michellen isoisän isoisä (en tarkistanut sukupolvia) oli orja. Obamalla on myös arabinimi. Teekutsuliike ja myöhemmin Trump väittivät, että presidentti ei ollut syntynyt Yhdysvalloissa, että hän oli salaa muslimi, että hän oli opiskellut koraanikoulussa. Yhdysvallat oli kuitenkin jo valmis afroamerikkalaiseen presidenttiin. Aika näyttää, koska aika on kypsä naisen valinnalle Yhdysvaltain presidentiksi.
Pidin kovasti tästä kirjasta. Ja Barack Obama on hieno ihminen. Ainutlaatuinen. Siitä olen varma, vaikka emme olekaan lähemmin tuttuja.